Kiinnostavaa historiaa: papin leski saa armovuoden, jonka aikana hänen tuleva kohtalonsa mahdollisesti ratkeaa onnellisesti jos hän saa uuden elättäjän.
Romaani käsittelee tätä tilannetta.
Monia nyt jo muuttuneita käsityksiä tulee romaanin sivuilla esille, mm. valssin vaarallisuus, samoin uimataito aivan uutena käsitteenä ( ainakin säätyläisille).
Kaiken tämän kiinnostavan historiatiedon ohella tarina etenee selkeästi trilogian ensimmäisenä osana, jonka henkilöhahmoille alkaa odottaa lisää tapahtumia. Ajankohta on 1793, poliittista näyttämöä tässä vasta valmistellaan ja viitataan jo hieman tuleviin tapahtumiinkin.
Miellyttävä lukukokemus, jota aluksi vertasin Enni Mustosen (Kirsti Mannisen) Syrjästä katsojan tarina -trilogiaan, jopa Miskon eduksi: Mannisen teksti oli melko luetteloivaa ja kuivahkoakin, kun taas Miskon teksti tuntui raikkaammalta ja innostavammalta lukea. Tosin kun tarinasta alkoi puhjeta esiin harlekiinimaista seksuaalista kiihkoa ja sen viitteenomaista kuvausta, tuntui, että historiallinen tarina olikin vain pieni mauste tämän tunnelatauksen ympärillä.
Vahvaa kuvausta, henkilöiden kehityskaarien pohjustus on tehty taiten.
Muistikuva välähti myös toisesta historiallisesta, suomalaisesta ja erittäin jännittävästä tarinasta, nimittäin Välskärin kertomuksista... politttista historiaa ja rakkautta, ihmissuhdekiemuroita ja seikkailuja...Toisaalta, voisin vertailun vuoksi tutustua myös Laila Hirvisaaren Minä, Katariina - ja Me, keisarinna - kirjoihin, sillä tulevissa osissa ilmeisesti liikutaan Venäjän keisarinnan hovissakin. Siis, valmistautuessani seuraavaan osaan, joka on vielä vasta tulossa. Ja jonka lukeminen on ihan itsestäänselvyys!
