Enni Mustonen: Jääleinikki ( Otava, 2011)

Pohjatuulen tarinoiden kakkososa kertoo sitten Lapista  - oikeastaan kyseessä on fiktiivinen lappilaisversio Hakekaa kätilö - tematiikasta, sillä edellisen kirjan sankarittaren Annikin tytär Eliisa on nyt pääosan esittäjä ja tuoreena kätilönä  saa ensimmäisen paikkansa tunturimaisemista, kunnes siirtyy alppimaisemiin eteläsaksaan hieman varakkaampiin piireihin. Rahallisesti varakkaampiin, ei välttämättä henkisesti...Ja tarina jatkuu...

Muistelin juuri jokin aika sitten Ursula-sairaanhoitajasarjaa ja nyt tässä sitten jatkuu samantyyppinen ammatinkuvaus: arki sairaalaympäristössä, ja tuoreen avioliiton synty.

Enni Mustonen: Lapinvuokko ( Otava, 2010)

Pohjatuulen tarinoiden avaus. Ihan pakko oli lukea, kun piti tuoda anopille kirjastosta luettavaa. Ei ole vielä anopille asti ehtinyt, mutta pian...

Sukutarina alkaa Lapista jatkosodan aikaan, ja tietenkin se nuori nainen rakastuu saksalaiseen upseeriin, sehän nyt oli jo alusta asti ihan selvä juttu! Romantiikkaa, kotimaista historiaa ja ihmiskohtaloiden psykologista avausta, ettei niin kovasti tuomittaisi niitä saksalaisten kanssa vehdanneita...

Hyvä tapa tutustua iso(iso)vanhempien maailmanaikaan.

Quinn, Spencer: Karvat pystyssä. Nuuskijatutkimuksia (WSOY, 2011)

Myönnettäköön: minulla on koirakuume! Siksi taas koira-aiheinen kirja, tällä kertaa dekkari. Dog on it, A Chet and Bernie mystery. Luotettavaa nautintoa koiranystäville - päähenkilö ja kertojaminä on Chet, jonka isäntä sattuu olemaan yksityisetsivä. Koiran näkökulmasta tarinaan jää välillä aukkoja, kun pitää ehdottomasti tutkia tien varren muurahaisia tai muita hajuhoukutuksia... Eikä tarina päättyisi onnellisesti ilman sankarikoiran ratkaisevia taidonnäytteitä, hurjimpienkin juonenkäänteiden kuljettelussa!

John Muir. Stickeen, pieni urhea koira ( Basam Books, 2013)

Basam Books muun muassa on alkanut julkaista noin sata vuotta vanhoja tekstejä uudelleen. Turvallisuuhakuista? Mielenkiintoista. Ja hauskoja juttuja! Tämä naparetkeilytarina oli hurjan hauska ja aika hirvittävän jännittäväkin - en uskaltaisi ollenkaan samanlaisille retkille kuin luonnonsuojeluaatteen uranuurtajana tunnettu John Muir. Wau! Talvilomaviikon teoriamatka jäätiköille :)

Enni Mustonen: Paimentyttö ( Otava, 2013)

Paimentyttö kuvaa elämää Topeliuksen perhepiirissä, Koivuniemen kartanossa Östersundomin mailla entisessä Sipoossa, nykyisessä Helsingissä. Kirja herättää paljon muistoja omasta lapsuudesta: Lukemisia lapsille - kirjoista, jotka äitini osti omille lapsilleni uutena painoksena;  Välskärin kertomuksista, jotka olivat oman isäni lapsuudenkirjoja, pahvikantisina meille periytyneinä; Sylvian joululaulusta ja muista Topeliuksen kirjoittamista runoista, joiden synnystä kirjassa mainitaan.  Ajankuvaus tuo tarkkuudessaan historian lähelle - jotenkin vaan teksi on minusta kuivakkaa...Ahkeroin kirjan kuitenkin loppuun suurella mielenkiinnolla, sillä minua kiinnosti se historiallinen kuvaus, joka perustuu selvästi tarkkaan ja perinpohjaiseen arkistotyöskentelyyn. Kiinnostava on myös fb-sivusto Syrjästäkatsojan tarinoita, joka kirjan kansiliepeessä mainitaan niille, jotka haluavat tutustua valokuviin ja lisälähteisiin.  Myös lähdeluettelo antaa vinkkejä lisäperehtymiselle.

Vähän samaan tapaan kuin Kjell Westö, myös Kirsti Manninen luo historiaa nykypolven lukijoille eläväksi. Tässä tapauksessa on kyse maaseutuelämän ja köyhemmän väestönosan elämästä, joka vertautuu rikkaampien elämään heidän palvelusväkenään. Samalla luodaan henkilökuvaa Topeliuksen perheestä ja koko Suomen yhteisen satusedän viimeisistä vuosista, samoin kuin hänen perheenjäsentensä elämästä fennomaaniaatteen ja naisasia-aatteen nousevina vuosina.

Ehkä seuraavassa osassa Syrjästäkatsojan tarinaa siirrytään sitten kaupunkikuvaukseen - mainitaanhan kirjan lopussa koukuttavasti, että piikatyttö saa pian uuden pestin kaupungista, Sibeliuksen perheen lapsenhoitajana. Varmasti luen sen myös!

Tony Anthony ja Angela Little: Kesytä tiikeri ( Kuva ja sana, 2005)

Alaotsikko Taistelu vihan vallasta todelliseen vapauteen. Kungfun maailmanmestarin raju tarina.

Hirvittävä lähtökohta elämälle tällä lapsella! Ei voi sanoa, että hänellä olisi ollut onnnellinen lapsuus.
Äiti ei välittänyt juuri lainkaan, antoi isoisälle nelivuotiaana kasvatettavaksi ja isoisä kasvatti kovuudella kungfun mestariksi. Huh! Ei tee mieli opiskella tuota alaa...

Mietitytti miten meditatiivinen, keskittymistä vaativa kamppailulaji tuottaakin kalliisti palkattuja henkivartijoita maailman rikkaille, jotta järjestö saisi rahoituksensa...yhtä epäuskottavaa kuin palkkapaimenet ja tv-evankelistat, jotka keräävät rahoja katsojilta, " Jeesuksen nimessä"... Ei tunnu aidolta ja uskottavalta. Mutta mielenkiintoinen kertomus elämästä, kääntymisestä ja uskon alkutaipaleesta. Haasteita varmaan riittää  siitä eteenkinpäin!
Vankilakuvaukset puhuttelevia. Varsinkin vierailijoiden merkitys - Tonylla ei koskaan  käynyt ketään katsomassa häntä, kunnes eräs kristitty mies tuli viikko toisen jälkeen tapaamaan häntä ja sai uskollisuudellaan ja aitoudellaan Tonyn lopulta kiinnostumaan Jumalasta ja Jeesuksesta. Ja rukoilemaan pelastuksen rukouksen itsekin... Siitä alkoi sitten ketjureaktio kun muutkin, elämässään rakkaudesta vaille jääneet  vangit kiinnostuivat rakkauden Jumalasta ja alkoivat myös kääntyä Jumalan puoleen.  

Toisella tavalla haastava vaihe olikin sitten taas uskoontulon jälkeen kun piti elää tavallista elämää...