J.K. Rowling: Paikka vapaana (Otava, 2012)

Todella hieno romaani! Ei sen takia, että se kertoisi kauniisti kauniista asioista, vaan koska se kertoo inhorealistisen rehellisesti siitä vallanhimosta, vastuuttomuudesta, itsekkyydestä ja muusta pimeästä, joka ihmisissä on. Se kertoo myös teeskentelystä, naamioista, rooleista, valheista ja valheellisista toiveista, monenlaisista ihmisyyteen kuuluvista asioista, jotka helposti haluaisimme kieltää ja jotka usein kiellämmekin.

Vaikka kirjan tapahtumat ovat näennäisesti niinkin vastakkaisia Harry Pottereille, tunnistaa tekstistä kuitenkin saman tarkan havainnoinnin ja ihmiskuvauksen sekä kirjoitustyylin. Tunnistaa myös saman ihanteellisuuden, joka pilkotti myös seitsenosaisessa fantasiakirjasarjassa, sen ihanteellisuuden, joka käy ilmi kun ihmiset valitsevat puolensa joko hyvän tai pahan välillä. Tässä pikkukaupunkikuvauksessa tulee yhteisöstä myös mieleen se englantilainen pikkukaupunkimiljöö, joka on tuttu jo Agatha Christien romaaneista: kaikenlaista tapahtuu, ja maailma on täynnä sekä hyvää että pahaa, mutta kaunista on ennen kaikkea se hyvä.

Ei voi kuin todeta, että brittikirjallisuudella on uskomattoman hienot perinteet ja tämä kirja on aivan uskomattoman hieno nykypäivän edustaja siitä!

Samantyyppistä maailmaa saamme nähdä monessa tämän päivän brittiläisessä tv-sarjassa  ja elokuvassa, joissa kuvataan yhteiskunnallisia epäkohtia ja taloudellista epätasa-arvoa.Kirjan kuvaus on tarkkaa havainnointia ja hienosti draamallisesti kaartuvaa kärjistymistä, ja loppu on erityisen hieno seesteisine katharsis-tunnelmineen.

Lopuksi jää vahvimmaksi kuitenkin usko tulevaisuuteen, ja usko ihmisten kykyyn muuttua ja armahtaa- jos he tahtovat! Esimerkiksi elämänsä kovin tyhjäksi kokenut Samantha, joka alkaa katua joitakin tekojaan ja alkaa ymmärtää myös omaa vastuutaan tietyn tapahtumasarjan vaiheisiin yhteisössä, muuttuu seuraavanlaisesti:
"Samanthassa oli menneiden kolmen viikon aikana virinnyt  halu kuulua johonkin häntä isompaan. Päivästä toiseen hän oli odottanut, että tämä kumma uusi tarve olisi lakannut ( tällä tavoin ihmisistä tulee uskovaisia, hän ajatteli ja yritti kuitata ajatuksen hymähdyksellä) , mutta se oli päinvastoin voimistunut." Vahva teema kirjassa on syllisyys, ja mitä sen jälkeen...

Ja kaiken kaikkiaan, kysehän on  erittäin poliittisesta kirjasta, jonka koko ydinviesti käsittelee kunnanvaltuuston toimintaa ja sen päätöksiä, jotka koskettavat erityisesti yhteisön köyhimpiä jäseniä.
Siksi suosittelenkin sen lukemista erityisesti jokaiselle, joka on mukana politiikassa, joko kunnallistasolla tai korkeammallakin. Antaa varmasti muistutuksen siitä perimmäisestä motiivista, mikä vaikuttajalla tulisi olla työssään.

Onneksi me jokainen voimme vaikuttaa omalla paikallamme - Rowling kirjailijana, me muut sitten vähintään äänestäjinä vaaleissa, jos äänioikeuden olemme saaneet! Monia tämä varmaan rohkaisee myös asettumaan ehdolle ja kantamaan vastuuta myös poliittisen järjestelmän kautta. Ainakin Samanthalle kävi näin!

 

Monika Peetz: Tiistaisiskot ( Minerva Kustannus Oy, 2011)

Rakenteeltaan ihailtavan tasapainoinen tarina viidestä erilaisesta naisesta, joiden ystävyys on kestänyt 15 vuotta ja joka nyt kuvatun vaellusmatkan aikana muuttuu ja joutuu koetukselle, kun jokainen heistä kohtaa elämänsä kasvupisteitä, aivan tahtomattaan. Kerrankin saksankielestä käännetty romaani, kuitenkin aiheeltaan ja käsittelyltään ihan ajaton ja yleismaailmallinen ( no, ainakin länsimaalaisesta näkökulmasta katsottuna!) .

Runkona on vaellusmatkan kuvaus, mutta vaikka sekin on kiinnostavaa ja autenttista, on pääpaino mielestäni henkilöiden kasvukuvauksessa. Koska päähenkilöt ovat naisia, on myös näkökulma ehdottomasti naisille suunnattun kirjallisuuden, viihdyttävän, mutta laadukkaan sellaisen.

Alan Bradley: Piiraan maku makea ( Bazar, 2014)

Aivan ihana kirja!

Dekkari, jonka raikkaan pippurinen päähenkilö on 11-vuotias tyttö Flavia de Luce, melko tunneköyhän perheen nuorin tytär. Miljöönä viehättävä 1950-luvun suomalaiselle eksoottinen brittimaailma - kirjailija leikittelee myös luokkaeroilla .Teksti on täynnä kirjallisia viitteitä ja vertauskuvia, jotka haastavat lukijn yleissivitystä ja vievät laajeneviin mielleyhtymämaisemiin.Kirjailija on ihan omaa luokkaansa sekä juonen että psykologisen kuvauksen suhteen: pienen koulutytön karmea kiinnostus kemiaan ja myrkkyihin luo pahaenteistä tunnelmaa, kun tietää, että kyseessä on dekkari, mutta oikeastaan kysymys onkin totuudellisesta kuvauksesta niistä hyvän ja pahan alueista, joita meissä kaikissa on. Sisarkateuden kuvaaminen, siitä ja ylipäätään elämässä nuorimman, yksinäisen ja äidittömän tytön selviytymiskeinoja  ovat juuri kostonajatukset ja oman ajattelun avulla selviäminen.  Loogisen ajattelun avulla Flavia myös ratkaisee kirjassa kuvatun mysteerit, sekä nykyaikana että menneisyydessä tapahtuneet kaksi murhaa.

Jatkoa kuulemma seuraa.

Minä puolestani aion tutustua kirjailijaan myös alkukielellä, sen verran innostavaa oli hänen tyylinsä!

Marja Orkoma; Pepperoni & Pikilanka ( Kustannus-Mäkelä oy, 2014)

Tuore tuttavuus ja ihan mukava sellainen!
Kaksi nuorta neitoa on aloittanut yrittäjäelämän yhteisessä kiinteistössä, ,jossa myös jakavat asunnon keskenään: toisella on ruokapalveluyritys, toisella suutari. Oman elämän rakentamiseen liittyy molemmilla myös suhteet perheeseen, joten saamme tutustua neitosten vanhempienkin yllättäviin elämänkäänteisiin.

Kotimainen kirjailija, suht´ raikasta tekstiä - ei paha!