Janna Satri: Herkkyys ja kiusaaminen ( Basam Books, 2015)

Hieno kirja kiusaamisesta, sekä lasten että aikuisten elämänpiireissä, ja herkkyydestä. Tietokirja, joka antaa ymmärrystä koulumaailmassa tapahtuvaan kiusaamiseen, kotona tapahtuvaan kiusaamiseen sekä työpaikoilla tapahtuvaan kiusaamiseen. Erityisherkkyyttä avataan myös, koska erityisherkkä ihminen kokee monet asiat voimakkaammin kuin muut ja siksi hän myös kokee kiusaamisen omalla tavallaan. Luin kirjan vain yhteen kertaan, joten kaikkea en omaksunut heti.
Ja koska kirjastosta lainaamani kirja on varattu, en voi enää sitä uusia. Jostain syystä se kosketti minua syvältä - ensimmäisillä lukukerroilla jopa itkin lukiessani; tuntui, että kuvatut tilanteet ja määritelmät avasivat uusia oivalluksia - siksi laitoin kirjan vielä kerran itselleni varaukseen... ehkä jopa hankin omakseni, jos haluan palata johonkin ajatukseen tai keskustella aiheesta enemmän jonkun ystävistäni kanssa. Varmaan omakohtiaset kokemukset vaikuttivat siihen, että koin niin syvästi tätä selkeästi kirjoitettua tekstiä. Jokainen lukee kuitenkin omasta maailmastaan käsin, joten on vaikeaa sanoa, miten joku toinen tämän kokee.   Tiedollisesti kuitenkin oikein hyvä ja kattavakin teos.  

Riikka Pulkkinen: Vieras ( Otava, 2012)

Asiasanoja: rasismi, syömishäiriöt, lapsettomuus, avioliitto, naispappi, uskonkriisi...

Erikoinen kirja teemoiltaan. Maria on pappi, joka kohtaa työssään maahanmuuttajalapsen ja sitä kautta  sekä omia ennakkoluulojaan maahanmuuttajia kohtaan  että omaa historiaansa afroamerikkalaisen äidin ja suomalaisen isän tyttärenä. Muukalaisuus omassa elämässä, muukalaisuus yhteisön elämässä.

Vakavan kiusaamistapauksen jälkeen, jota Maria ei ole saanut estettyä, hän pakenee New Yorkiin ja alkaa siellä etsiä itseään. Hän kohtaa tanssia opettavan ystävän, joka myös on kohdannut kriisin elämässään: hänen lapsensa on siepattu.

Erilaiset kriisit pakottavat meitä kasvamaan ja kirjan lopussa Maria huomaa olevansa raskaana. Hän tekee sovinnon miehensä kanssa ja hieman outo loppu kuvaakin sitten Marian tuntemuksia siitä, miten hänen sisällään kasvaa muuan vieras.

P. D. James: Murhaajan mieli ( Otava, 2011)

Kyseessä on vuonna 1965 ilmestyneen romaanin 22. painos! P. D. James on suosittu dekkaristi, jonka kirjoja on filmattu tv-sarjoiksi. Mielessäni näkyi häiritsevästi tv-sarjan Dalglieshin kasvot, vaikka kirjaa lukiessani en olisi häntä ollenkaan samannäköiseksi kuvitellut.

Hyvin perinteinen dekkari, joka alkaa surman kuvauksella. Heti sen jälkeen Dalgliesh haastattelee kaikkia epäiltyjä hyvin Christiemäisesti, jonka jälkeen vasta siirrytään kuvailemaan epäiltyjen arkea.

Kirja sijoittuu psykiatrisen yksikön maailmaan.
  

Maya van Wagenen: Suosittu ( Karisto, 2015)

Lahjakkaan amerikkalaisnuoren päiväkirjatyyppinen projekti: hän sain isältään lahjaksi 50-luvun teineille suunnatun opaskirjan siitä, kuinka tulla suosituksi. Mayan äiti ehdottaa, että tytär kokeilisi noudattaa ohjeita ja kirjoittaisi kokeilustaan. Hän tekee niin ja kirja on syntynyt aidosti arjen keskellä. Kustannusmaailma on kuitenkin  muokannut alkuperäistä tekstiä. Monella tapaa tuntui kuin olisi katsonut jotain teinileffaa, niin samantapainen on amerikkalainen koulumaailma. Uskomattoman hienoa kuitenkin, että näinkin nuori tyttö on päässyt toteuttamaan omaa unelmaansa tulla kirjailijaksi!

Enni Mustonen: Emännöitsijä. Syrjästäkatsojan tarinoita III ( Otava, 2015)

Kolmas osa sipoolaisen orpotytön elämänvaiheista. Sibeliusten lastenhoitaja palkataan nyt Edelfeltin emännöitsijäksi. Kulttuurihistoriaa, ajankuvaa, tunnelmia kuitenkin hiukan vähemmän. Tendenssimäistä, teknistä kirjallisuutta. Kuitenkin melko kiinnostavaa.

Lisa Genova: Edelleen Alice ( WSOY, 2010)

Kirja, josta on myös tehty samanniminen elokuva. Kirja, joka kuvaa päähenkilön omasta näkökulmasta käsin Alzheimerin taudin etenemistä. Harvinainen aihe, joka ei varmaan ole ajankohtainen kaikille, mutta erittäin hyödyllinen sitä huolimatta! Muistihäiriöisiä on lähipiirissämme jokaisella, ei ehkä sukulaisia mutta voi olla naapureita tai ystävien vanhempia. Inhimillinen yhteiskunta muodostuu empaattisista lähimmäisistä ja tämä kirja auttaa tuomaan tätä muistisairasta ihmisryhmää "sisältäkäsin" ymmärrettävämmäksi.

Suositellaan erityisesti kaikille poliitikoille, jotka tekevät päätöksiä...

Myös asennemuokkausta perheenjäsenille, joiden omainen on sairastunut Alzheimeriin. Hän on edelleen oma itsensä, ei vaan "joku" vieras.      

Elliot Tiber: Woodstock. Tre dagar som förändrade världen - och mitt liv ( Norstedts, 2009)

Luin tätä kirjaa Pride-viikolla, mikä sopi oikein hyvin kirjan seksuaalisen identiteeti löytymisen teemaan. Päähenkilö kertoo tapahtumista, jotka johtivat Woodstock-festivaalin järjestämiseen hänen kotiseudullaan, mutta iso osa kirjasta on myös elämänkertaa, jossa kerrotaan hänen elämästään vanhempiensa hotellin työntekijänä, konserttien järjestäjänä ja maaseudulle opintpjensa jälkeenpalanneena poikana.Sattumalta hän päätyy avustamaan suuren Woodstock- tapahtuman järjestelyissä naapuron pelloille ja tällä sattuman tuottamalla ihmeellä on suuri merkitys kirjailijalle itselleen, hänen identiteetilleen taiteilijana ja kyvylleen kokemuksen jälkeen lähteä omalle tielleen kiltin, perhettään ja vanhempiaan auttavan uhrautuvan juutalaispojan roolista.

Koska hän kirjoittaa kirjaa jo iäkkäänä, kokeneena ammattilaisena ( komediatekstien professorin uransa jälkeen) on tekstin ytimekkyys äärimmäisen tehokasta. Muutamilla taidokkaasti valituilla sanoilla hän saa tekstin eläväksi ja nuoren Elliotin tunteet sekä kasvu tulevat lähelle.

  Arvokkaan lisän hän tuo myös kirjaamalla ylös gayhistoriaa, kuvaten tuon ajan maailmaa.Tuolloin homloseksuaalisuus oli rikos, joten kaikki tunteet ja teot piti salata eikä kukaan osannut terveellä tavalla opastaa ja ohjata identiteetistään epävarmoja nuoria. Ilman kokemusta Woodstockiin osallistuneiden hippien vapaamielisyydestä ja armollisuudesta ei Elliot varmaan koskaan olisi saavuttanut elämässään sitä harmoniaa ja onnea, josta hän loppuvuosia kuvatessaan kertoo.

Huippukirja!!!!   Tuntui hienolta, että Elliot Tiber jakoi elämäntarinaansa ja hetket Woodstockin synnystä meille muillekin.  Eikä ihme, että Ang Lee on sen myös elokuvannut! Leffakin on tosi hyvä kuvaus tästä kolme päivää kestäneestä historiallisesta konsertista.

Janet Evanovich: Yhdestoista hetki ( WSOY, 2015)

Huumori on harvinaista kirjoissa, erityisesti nykypäivänä. Tämä dekkarisarja tuottaa jokaisessa osassaan hulvattomia hetkiä,mjoten aina uuden osan ilmestyessä voit olla varma siitä, mitä saat! Ainakin toistaiseksi taso on pysynyt korkeana ja Evanovich tuottaa herkullisen hauskoja ja myös jännittäviäkin hetkiä kertoessaan palkkiometsästäjänsä Stephanie Plumin haastavista asiakaskohtaamisista sekä seurustelukuvioista. Ihanaa maustetta tarinakeitokseen tuovat hänen italialaistaustaiset sukulaisensa. Tässä osassa saamme seurata siskon paniikinomaista valmistautumista  hääjuhliinsa, hääjärjestelijänä iki-ihana transvestiittimuusikko, tuttu aiemmista kirjoista. Häät ovat vaan pieni pikantti sivujuonne rankempien seikkailujen ohessa, mutta näinhän Evanovich yleensä tekeekin: tasapainoittaa jännitystä huumorilla. Niin sitä pitää!!!!

James Bowen: Bobin maailma ( WSOY, 2015)

James Bowen pelasti elämänsä tämän kissan avulla ja ensimmäisen kirjan jälkeen on ihanaa kuulla, mitä parivaljakon elämään nyt kuuluu!

Aika lailla toistoa ja tyhjäkäyntiä sisällössä on sellaiselle, joka on ensimmäisen kirjan lukenut, mutta toisaalta sen antaa anteeksi, kun tietää, että kyseessä on Jamesin elämän uudelleen rakentuminen ja siinä kirjojen julkaiseminen on merkittävä osatekijä. Ilman koulutusta ja ammattia, huumeidenkäytöstä kuntoutuvana ei kovin helposti toimeentuloaan löydä. Katukatti Bob ja katusoittajan arki ovat avanneet Jamesille yllättävän suosion ihan kansainvälisestikin ja ihmeellisen mahdollisuuden uuteen elämään - monien kustannustoimittajien avustuksella, toki.

Tässä kirjassa James pääsee yhä enemmän irti huumeriippuvuudestaan ja Iso Numero -lehden myyjän katuelämästä. Konfliktien jälkeen hän jatkaa katusoittajana ja kirjassa kerrotaan myös ensimmäisen kirjan julkaisutapahtumasta sekä sen tuomista uusista mahdollisuuksista: katuelämä alkaa olla menneisyyttä!     

Mielelläni lukisin vielä jatkoakin tälle huikealle selviytymistarinalle!  

Anna Jansson: Amorin kiehkurat ( Gummerus, 2014)

Taitava kirjoittaja osaa kirjoittaa tarvittaessa myös kevyttä viihdettä dekkareiden ja lastenkirjallisuuden ohella. Tämä Anna Janssonin ensimmäinen aikuisviihdekirja todistaa sen kiistatta! Gotlantiin., Visbyn maisemiin, sijoittuva kampaamoyrittäjän arjesta ja ihmissuhdekoukeroista kertova sutjakka romaani osaa kyllä viihdyttää ilman sen kummempia älyllisiä vaatimuksia. Kelvollista tarinointia ja ihmissuhdekuvausta, viihdyttävää juonenpunontaa! 

Mamen Sanchez: On ilo juoda teetä kanssasi ( Bazar, 2015)

Brittiläisen jäykkä muodollisuus kohtaa impulsiivisen andalusian mustalaismaailman!

 Kustannusalalla toimiva Atticus Craftsman saa tehtäväkseen matkustaa Madridiin ja erottaa isänsä omistaman kustantamon kulttuurilehden työntekijät, viisi naista. Monenlaista kommellusta seuraa, kun nämä kaksi kovin erilaista maailmaa kohtaavat.

Kirjailija luo maagisen tunnelman, näyttämöllä on sekä rakkautta että hiukan väkivaltaakin - tuomassa jännitystä ja elämänmakua - sekä  yläluokkalaisen elämäntavan parodiointia a la Hyacinth Bukée ( Atticuksen äiti on tämän tv-sarjan sankarittaren selkeä sukulaissielu!) joten huumoriakin lukija löytää.

Täydellinen viihtymyspaketti kesäpäiviin ja syksyisiin/ talvisiin hetkiin!     

Marja Orkoma: Villiminttu & Vetoketju ( Kustannus-Mäkelä Oy, 2015)

Kiva jatko edellisille osille. Kirjailija seuraa edelleen nuorten sankaritartensa arkea Satakielilaaksossa, Auria keittiössä ja Hennaa suutarinverstaassa. Mukavaa tekstiä, josta ei puutu myöskään kuvausta elämän varjopuolista, joita meillä kaikilla tulee jossain vaiheessa eteen. Tässä kirjassa äidin työttömyyttä, isän masennusta, isovanhempien ikääntymistä...ihan normaaleja asioita siis! Vastapainona päähenkilöiden seurustelua, menestymistä yrittäjänä ym. Minusta Orkoman teksti on miellyttävää, sillä se ei ole pinnallista, vaikka onkin helppoa lukea. Lämmöllä suosittelen! Kirja päättää Satakielilaakso - sarjan - ihan parasta, ettei venytetä sarjaa turhan pitkäksi, vaan lukijalle jää hyvä mieli tarinoista!   

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua ( Otava, 2015)

Eppu Nuotio kirjoittaa hiljaista, kaunista kertomusta kahden aikuisen, elämässään jo kerran pettyneen uudesta ja ihmeellisestä rakkaudesta, joka yllättää heidät molemmat. Vain ihminen, joka on kokenut rakkauden, osaa kuvailla niin kauniisti rakkauden tuloa elämään, yllättäen kokijansa ja uutta heidän elämiinsä luoden. On mielenkiintoista ja jännittävääkin seurata ikiaikaisen draaman käänteitä suomalaisessa pikkukaupungin arjessa; ja on mahtavaa seurata sitä sisäisen elämän muutosta, jonka rakkaus päähenkilöiden arkiseen elämään mukanaan tuo.

Kirjan tapahtumien myötä saa samalla seurata vuodenaikojen vaihtumista talvesta kesään, lukea ihmiselämän kaaren kuvausta lapsuudesta aikuisuuteen ja vanhuuteenkin. Vaikuttaa, että Eppu Nuotio on perehtynyt myös psykologiaan, niin uskottavalta hänen hahmojensa reaktiot ja toimet vaikuttavat. Aidon tuntuisia persoonia, nämä Karin, Lauri, Kaari ja Klaara! Muiden muassa.  

Cheryl Strayed: Villi vaellus ( Like, 2013)

Ihan mahtava kirja! Ei ihme, että Reese Whiterspoon osti sen filmausoikeudet ja että elokuvakin on ollut niin suosittu! Mietin, miksi kirja oli minusta niin mahtava - miksi luin niin innostuneena Cherylin  kuvausta vaelluksesta, jonka aikana hän kantoi aivan liian painavaa rinkkaa ja kulki kokemattomana äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa - varmaan kosketti eniten se, miten hän kertoi kammottavasta tyhjyyden tunteestaan ja elämänsä äärimmäisestä tuhoamiskierteestään - jos hän ei olisi lähtenyt vaellukselle, hän olisi todennäköisesti tuhonnut itsensä huumeisiin ja pakonomaiseen uskottomuuteensa. Hän kuvaa niin rehellisesti elämää ennen vaellusta: miten väärin hän itse toimi, miten mahdottoman vaikeaa hänen oli toimia oikealla tavalla ja miten äärimmäisen huonosti hän itsekin kykeni tajuamaan omaa toimintaansa. Rehellisyyttä, jollaista harvoin tapaa!

Vastauksena ongelmiin sitten tulee tämä vaellus, jonka tarkoitus on pelastaa hänen koko tulevaisuutensa.

Yksinkertainen ja yksityiskohtainen vaelluksen valmistelun ja sen toteuttamisen kuvaus pitää otteessaan: on jotenkin koomista, kun tajuaa lukevansa jalkojen verisistä rakoista, palovammoista ym. rasituksista oman mukavuutensa keskellä, peiton alla takkatulen ääressä... Ja miten intensiiviseltä kaikki tuntuukaan  hänen kuvaamanaan! Ihan kuin itse olisin siellä vuoristossa, kylmässä -ja kuitenkin koko ajan mukavasti omassa olohuoneessani. Taitavaa kirjoittamista! 

Epätoivoisen tilanteen taustalla on äidin yllättävä syöpäsairaus ja kuolema, jonka yli Cheryl ei tunnu millään pääsevän. Onnellinen avioliitto hajoaa hänen omaan onnettomuuteensa. Kaikkein viimeisin mahdollisuus on tämä vaellus. Loppujen lopuksi vaelluksen tarina kerrotaan vasta monta vuotta sen toteutuksen jälkeen, Cherylin kirjoittajakoulun takaumina.  Sekin on loppujen lopuksi vain ja ainoastaan uskottavaa: harvoin varmaan elämän kolhuista selviää hetkessä tai että elämän sisältö löytyisi hokkus-pokkus- tuosta-noin-vaan! Saamme kirjasta ymmärtää, että nyt Cherylin elämässä on onnea: lapsi, aviomies, uusi sisäinen tasapaino -siksi tuntuukin niin turvalliselta lukea näistä epätoivon ja elämän kariutumisen uhan vaiheista. Ja siitä, miten kovan työn takana tämä elämän uudelleenhaltuunotto on!

Cheryl ottaa jossain vaiheessa itselleen uuden sukunimen Strayed - harhailija. Se tuntuu olevan sopusoinnussa hänen oman sisäisen kokemuksensa kanssa. Olisi kiva tietää, mikä olisi hänen uuden, tasapainoisemman minänsä valitsema nimi? Nyt se kuitenkin sopii oikein hyvin tarinaan, vähän niin kuin taitelijanimenä...  

Maria Turtschaninoff: Maresi ( Tammi, 2014)

Hyvin erityinen kirja naisten asuttamasta luostarista.

Paikka ei sijaitse missään todellisessa maantieteellisessä kohteessa, mutta kuvauksissa on viitteitä historiallisiin aikakausiin - toki kyseessä on ennen kaikkea fantasiakirjallisuus ja siten kuvitteellinen maailma, jonne kirjailija kuitenkin on voinut sijoittaa ajatuksiaan ja viestejään nykymaailman puutteista ja/tai hyvistä puolista.  Kirjan päähenkilö on selvästikin kokenut jotain traumatisoivaa ulkomaailmassa, joten jännittävää nähdä, mitä kaikkea kirjailija vielä tuo jatkossa esille - hän on nimittäin kertonut, että haluaa jatkaa Maresin tarinan kerrontaa.

Kirja sai Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2014.      

Binchy, Maeve: I år blir det nog bättre ( Raben Prisma, 1996)

Tunnistettavia tarinoita Binchy-tyyliin, kaikki jouluaiheisia. Kaukana on teennäinen naistenlehtien pikkusievyys, teksteistä huokuu elämänkokemus ja aitous. Yllättävän monessa kuvataan (nuoren) naimattoman naisen suhdetta naimisissa olevaan mieheen - kuvauksesta välittyy,  miten vähän nainen suhteelta saa verrattuna mieheen. 

Maeve Binchy: Scarlett & Feather ( Bokförlaget Prisma, 2000)

Cathy Scarlet ja Tom Feather ovat aina haaveilleet oman firman perustamisesta ja eräänä talvisena iltana Tom Scarlet löytää unelmiensa huoneiston, jonka he kuin ihmeen kaupalla saavat vuokrattua ja jonne heidän uusi, vastaperustettu oma yrityksensä voi asettua.

On todella kiinnostavaa seurata heidän firmansa vaiheita, vastoinkäymisiä ja onnistumisia, sen vaatimaa kovaa työtä ja sataprosenttisen innostunutta sitoutumista. Moni Binchyn kirjoista tuttu henkilö on tässäkin kirjassa mukana, eikä haittaa, etten näköjään ole lukenut kirjoja ihan aikajärjestyksessä - kyllä tapahtumiin saa otteen myös takautuvassa järjestyksessä lukiessaan. Kaksoset esim, tässä kirjassa he ovat vasta lapsia ja asuvat vielä vanhempiensa kotona. Pohjustetaan vahvasti heidän siirtymistään sijaisperheeseen - myöhemmissä Binchy romaaneissa taustoja ei enää avata, vaan tilanne vaan todetaan. Ihan hyvä ratkaisu, sillä tavalla jokainen romaani on enemmän itsenäinen kokonaisuus kuin jos kerrattaisiin, mitä aiemmin on tapahtunut. Binchyn ystävät sen sijaan saavat mukavia yllätyksiä, kun tajuavat saavansa lisätietoa henkilögallerian jäsenten historiasta.

Sitä kansikuvaa, jollainen lukemassani ruotsinkielisessä kirjassa oli kirjan luin, ei muuten löytynyt netistä, siksi pelkkä teksti tällä kertaa!  Eri kielisissä laitoksissahan on luonnollisesti usein erilaiset kannet, samoin saattaa olla erilainen ulkoasu kova- ja pehmeäkantisissa versioissa tai jopa eri painoksissa. Outoa silti, ettei löytynyt. Kirjan nimi suomeksi on Punaisen höyhenen keittiö, WSOY, 2001.

Maeve Binchy: Den magiska källan ( 2007)

Aivan ehdoton! Sarja ihmiskohtaloita, tarinoita jotka kutoutuvat yhteen ja saavat oikeudenmukaisen lopputuloksen - kuuntelin tätä autossa työmatkoilla äänikirjana ja täytyy tunnustaa, että muutaman kerran jäin parkkipaikalle istumaan ja kuuntelemaan... en vaan raaskinut lähteä ja jättää tarinaa kesken! Maeve Binchyn tapa kuvata kyläyhteisöä vaan on niin vastustamaton!

Isossa osassa on paikallisen katolisen seurakunnan pappi, jonka on vaikea hyväksyä seurakuntalaistensa melkein taikauskoista kiinnostusta paikalliseen lähteeseen, jolla moni käy rukoilemassa pyhimystä ongelmissaan. Nyt kylän halki suunniteltu uusi ohikulkutie uhkaa vuosisataista lähteeltä avunhakemisen perinnettä. Kirjassa kuvataan eri ihmisten suhdetta tähän maagiseen paikkaan ja kuvataan heidän elämäänsä,  kuin tv-sarjassa eri henkilöiden näkökulmasta aina vuorollaan. 



Norstedts,

Cathy Kelly: Mehiläiskuningatar ( Gummerus, 2014)

Hesarissa oli tänään juttua ns. lukuromaanista. Tämä varmaankin on hyvin lähellä sitä, tosin melko keveällä asenteella...lukuromaani kun erään henkilön määritelmän mukaan on hiukan enemmän kuin kevyt romaani muttei kuitenkaan täyttä "taidekirjallisuuttakaan". Minua tässä kevyessä ( vaikkakin monisataasivuisessa!) kirjallisessa taideteoksessa viehätti ihmissuhdekuvauksen ohella erityisesti mehiläistenhoitoteema - jostain syystä olen jo vuosia ollut kiinnostunut mehiläisistä ja niiden hoidosta... Kepeän sisällökäs romaani Cathy Kellyn tyyliin, kaikille hänen kirjojensa ystäville taattua toteutusta!

Ingelman-Sundberg, Catharina: Kakkua, kiitos! ( Schildts & Söderströms, 2014)

Tosi leppoisaa veijariromaaniperinnettä, taas niin muodikkaassa vanhuskonseptissa!

Ruotsalaisen vanhainkodin asukkaat toteavat, että vangeillakin on paremmat olot kuin heillä yksityisessä vanhainkodissa, jossa suurempien voittokatteiden varjolla säästetään kahvipullatkin päiväkahveista. Ulkoilemaan ei ehdi, toisin kuin siinä toisessa suljetussa laitoksessa, jossa sentään viedään tunniksi päivässä kävelemään. Tästä syntyy idea tehdä ryöstö ja järjestää sitä kautta kaveripiirille paremmat olot valtion leivissä.

Seikkailua on mukava lukea. Iloista luettavaa! Hauska yksityiskohta on, kun eräs päähenkilöistä lukee kirjaa nimeltä "Murha hoitokodissa", vrt. Minna Lindgrenin suosittu " Kuolema Ehtoolehdossa!" 

Binchy, Maeve: I själ och hjärta ( Norstedts, 2009)

Maeve Binchyn maailma on aivan lumoava! Saa taas tavata samat henkilöt, joihin on jo tutustunut muun muassa Den magiska källan ja Koko kadun kasvatti  -kirjoissa. Tässä kirjassa päähenkilöt kävivät myös ravintolassa nimeltä Scarlet Feather, jonka niminen kirja meillä on hyllyssä, minulla vielä lukematta. Luulenpa, että kun luen hänen kirjojaan lisää, saan taas tutustua tuttuun henkilögalleriaan jälleen kerran hiukan eri näkökulmasta...

Tavallaan on kuin katsoisi tv-sarjaa ja sen uusia osia, kun Bicnhy kuvaa saman kylän asukkaita hiukan eri henkilöiden näkökulmasta. Metron seinällä oli aforismi: Naapurit, katsovat samaa maailmaa, mutta hiukan eri ikkunoista. Tuli mieleen nämä Binchyn romaanit! Niissä kirjojen sisälläkin usein hypätään kuvaamaan tapahtumia aina vuorollaan eri ihmisten kokemana.

Lämminhenkisiä, elämänmyönteisiä - kuvaavat myös elämän kovia ja traagisia puolia kuten vankilaa, hyväksikäyttöä, itsekkyyttä ym. mutta jotenkin se vaan korostaa hyvien ihmisten hyvyyttä ja lämpöä.

Tiedän, millä puolella itse haluan olla!