Ihan mahtava kirja! Ei ihme, että Reese Whiterspoon osti sen filmausoikeudet ja että elokuvakin on ollut niin suosittu! Mietin, miksi kirja oli minusta niin mahtava - miksi luin niin innostuneena Cherylin kuvausta vaelluksesta, jonka aikana hän kantoi aivan liian painavaa rinkkaa ja kulki kokemattomana äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa - varmaan kosketti eniten se, miten hän kertoi kammottavasta tyhjyyden tunteestaan ja elämänsä äärimmäisestä tuhoamiskierteestään - jos hän ei olisi lähtenyt vaellukselle, hän olisi todennäköisesti tuhonnut itsensä huumeisiin ja pakonomaiseen uskottomuuteensa. Hän kuvaa niin rehellisesti elämää ennen vaellusta: miten väärin hän itse toimi, miten mahdottoman vaikeaa hänen oli toimia oikealla tavalla ja miten äärimmäisen huonosti hän itsekin kykeni tajuamaan omaa toimintaansa. Rehellisyyttä, jollaista harvoin tapaa!
Vastauksena ongelmiin sitten tulee tämä vaellus, jonka tarkoitus on pelastaa hänen koko tulevaisuutensa.
Yksinkertainen ja yksityiskohtainen vaelluksen valmistelun ja sen toteuttamisen kuvaus pitää otteessaan: on jotenkin koomista, kun tajuaa lukevansa jalkojen verisistä rakoista, palovammoista ym. rasituksista oman mukavuutensa keskellä, peiton alla takkatulen ääressä... Ja miten intensiiviseltä kaikki tuntuukaan hänen kuvaamanaan! Ihan kuin itse olisin siellä vuoristossa, kylmässä -ja kuitenkin koko ajan mukavasti omassa olohuoneessani. Taitavaa kirjoittamista!
Epätoivoisen tilanteen taustalla on äidin yllättävä syöpäsairaus ja kuolema, jonka yli Cheryl ei tunnu millään pääsevän. Onnellinen avioliitto hajoaa hänen omaan onnettomuuteensa. Kaikkein viimeisin mahdollisuus on tämä vaellus. Loppujen lopuksi vaelluksen tarina kerrotaan vasta monta vuotta sen toteutuksen jälkeen, Cherylin kirjoittajakoulun takaumina. Sekin on loppujen lopuksi vain ja ainoastaan uskottavaa: harvoin varmaan elämän kolhuista selviää hetkessä tai että elämän sisältö löytyisi hokkus-pokkus- tuosta-noin-vaan! Saamme kirjasta ymmärtää, että nyt Cherylin elämässä on onnea: lapsi, aviomies, uusi sisäinen tasapaino -siksi tuntuukin niin turvalliselta lukea näistä epätoivon ja elämän kariutumisen uhan vaiheista. Ja siitä, miten kovan työn takana tämä elämän uudelleenhaltuunotto on!
Cheryl ottaa jossain vaiheessa itselleen uuden sukunimen Strayed - harhailija. Se tuntuu olevan sopusoinnussa hänen oman sisäisen kokemuksensa kanssa. Olisi kiva tietää, mikä olisi hänen uuden, tasapainoisemman minänsä valitsema nimi? Nyt se kuitenkin sopii oikein hyvin tarinaan, vähän niin kuin taitelijanimenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti