Marja Orkoma: Villiminttu & Vetoketju ( Kustannus-Mäkelä Oy, 2015)

Kiva jatko edellisille osille. Kirjailija seuraa edelleen nuorten sankaritartensa arkea Satakielilaaksossa, Auria keittiössä ja Hennaa suutarinverstaassa. Mukavaa tekstiä, josta ei puutu myöskään kuvausta elämän varjopuolista, joita meillä kaikilla tulee jossain vaiheessa eteen. Tässä kirjassa äidin työttömyyttä, isän masennusta, isovanhempien ikääntymistä...ihan normaaleja asioita siis! Vastapainona päähenkilöiden seurustelua, menestymistä yrittäjänä ym. Minusta Orkoman teksti on miellyttävää, sillä se ei ole pinnallista, vaikka onkin helppoa lukea. Lämmöllä suosittelen! Kirja päättää Satakielilaakso - sarjan - ihan parasta, ettei venytetä sarjaa turhan pitkäksi, vaan lukijalle jää hyvä mieli tarinoista!   

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua ( Otava, 2015)

Eppu Nuotio kirjoittaa hiljaista, kaunista kertomusta kahden aikuisen, elämässään jo kerran pettyneen uudesta ja ihmeellisestä rakkaudesta, joka yllättää heidät molemmat. Vain ihminen, joka on kokenut rakkauden, osaa kuvailla niin kauniisti rakkauden tuloa elämään, yllättäen kokijansa ja uutta heidän elämiinsä luoden. On mielenkiintoista ja jännittävääkin seurata ikiaikaisen draaman käänteitä suomalaisessa pikkukaupungin arjessa; ja on mahtavaa seurata sitä sisäisen elämän muutosta, jonka rakkaus päähenkilöiden arkiseen elämään mukanaan tuo.

Kirjan tapahtumien myötä saa samalla seurata vuodenaikojen vaihtumista talvesta kesään, lukea ihmiselämän kaaren kuvausta lapsuudesta aikuisuuteen ja vanhuuteenkin. Vaikuttaa, että Eppu Nuotio on perehtynyt myös psykologiaan, niin uskottavalta hänen hahmojensa reaktiot ja toimet vaikuttavat. Aidon tuntuisia persoonia, nämä Karin, Lauri, Kaari ja Klaara! Muiden muassa.  

Cheryl Strayed: Villi vaellus ( Like, 2013)

Ihan mahtava kirja! Ei ihme, että Reese Whiterspoon osti sen filmausoikeudet ja että elokuvakin on ollut niin suosittu! Mietin, miksi kirja oli minusta niin mahtava - miksi luin niin innostuneena Cherylin  kuvausta vaelluksesta, jonka aikana hän kantoi aivan liian painavaa rinkkaa ja kulki kokemattomana äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa - varmaan kosketti eniten se, miten hän kertoi kammottavasta tyhjyyden tunteestaan ja elämänsä äärimmäisestä tuhoamiskierteestään - jos hän ei olisi lähtenyt vaellukselle, hän olisi todennäköisesti tuhonnut itsensä huumeisiin ja pakonomaiseen uskottomuuteensa. Hän kuvaa niin rehellisesti elämää ennen vaellusta: miten väärin hän itse toimi, miten mahdottoman vaikeaa hänen oli toimia oikealla tavalla ja miten äärimmäisen huonosti hän itsekin kykeni tajuamaan omaa toimintaansa. Rehellisyyttä, jollaista harvoin tapaa!

Vastauksena ongelmiin sitten tulee tämä vaellus, jonka tarkoitus on pelastaa hänen koko tulevaisuutensa.

Yksinkertainen ja yksityiskohtainen vaelluksen valmistelun ja sen toteuttamisen kuvaus pitää otteessaan: on jotenkin koomista, kun tajuaa lukevansa jalkojen verisistä rakoista, palovammoista ym. rasituksista oman mukavuutensa keskellä, peiton alla takkatulen ääressä... Ja miten intensiiviseltä kaikki tuntuukaan  hänen kuvaamanaan! Ihan kuin itse olisin siellä vuoristossa, kylmässä -ja kuitenkin koko ajan mukavasti omassa olohuoneessani. Taitavaa kirjoittamista! 

Epätoivoisen tilanteen taustalla on äidin yllättävä syöpäsairaus ja kuolema, jonka yli Cheryl ei tunnu millään pääsevän. Onnellinen avioliitto hajoaa hänen omaan onnettomuuteensa. Kaikkein viimeisin mahdollisuus on tämä vaellus. Loppujen lopuksi vaelluksen tarina kerrotaan vasta monta vuotta sen toteutuksen jälkeen, Cherylin kirjoittajakoulun takaumina.  Sekin on loppujen lopuksi vain ja ainoastaan uskottavaa: harvoin varmaan elämän kolhuista selviää hetkessä tai että elämän sisältö löytyisi hokkus-pokkus- tuosta-noin-vaan! Saamme kirjasta ymmärtää, että nyt Cherylin elämässä on onnea: lapsi, aviomies, uusi sisäinen tasapaino -siksi tuntuukin niin turvalliselta lukea näistä epätoivon ja elämän kariutumisen uhan vaiheista. Ja siitä, miten kovan työn takana tämä elämän uudelleenhaltuunotto on!

Cheryl ottaa jossain vaiheessa itselleen uuden sukunimen Strayed - harhailija. Se tuntuu olevan sopusoinnussa hänen oman sisäisen kokemuksensa kanssa. Olisi kiva tietää, mikä olisi hänen uuden, tasapainoisemman minänsä valitsema nimi? Nyt se kuitenkin sopii oikein hyvin tarinaan, vähän niin kuin taitelijanimenä...  

Maria Turtschaninoff: Maresi ( Tammi, 2014)

Hyvin erityinen kirja naisten asuttamasta luostarista.

Paikka ei sijaitse missään todellisessa maantieteellisessä kohteessa, mutta kuvauksissa on viitteitä historiallisiin aikakausiin - toki kyseessä on ennen kaikkea fantasiakirjallisuus ja siten kuvitteellinen maailma, jonne kirjailija kuitenkin on voinut sijoittaa ajatuksiaan ja viestejään nykymaailman puutteista ja/tai hyvistä puolista.  Kirjan päähenkilö on selvästikin kokenut jotain traumatisoivaa ulkomaailmassa, joten jännittävää nähdä, mitä kaikkea kirjailija vielä tuo jatkossa esille - hän on nimittäin kertonut, että haluaa jatkaa Maresin tarinan kerrontaa.

Kirja sai Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2014.      

Binchy, Maeve: I år blir det nog bättre ( Raben Prisma, 1996)

Tunnistettavia tarinoita Binchy-tyyliin, kaikki jouluaiheisia. Kaukana on teennäinen naistenlehtien pikkusievyys, teksteistä huokuu elämänkokemus ja aitous. Yllättävän monessa kuvataan (nuoren) naimattoman naisen suhdetta naimisissa olevaan mieheen - kuvauksesta välittyy,  miten vähän nainen suhteelta saa verrattuna mieheen. 

Maeve Binchy: Scarlett & Feather ( Bokförlaget Prisma, 2000)

Cathy Scarlet ja Tom Feather ovat aina haaveilleet oman firman perustamisesta ja eräänä talvisena iltana Tom Scarlet löytää unelmiensa huoneiston, jonka he kuin ihmeen kaupalla saavat vuokrattua ja jonne heidän uusi, vastaperustettu oma yrityksensä voi asettua.

On todella kiinnostavaa seurata heidän firmansa vaiheita, vastoinkäymisiä ja onnistumisia, sen vaatimaa kovaa työtä ja sataprosenttisen innostunutta sitoutumista. Moni Binchyn kirjoista tuttu henkilö on tässäkin kirjassa mukana, eikä haittaa, etten näköjään ole lukenut kirjoja ihan aikajärjestyksessä - kyllä tapahtumiin saa otteen myös takautuvassa järjestyksessä lukiessaan. Kaksoset esim, tässä kirjassa he ovat vasta lapsia ja asuvat vielä vanhempiensa kotona. Pohjustetaan vahvasti heidän siirtymistään sijaisperheeseen - myöhemmissä Binchy romaaneissa taustoja ei enää avata, vaan tilanne vaan todetaan. Ihan hyvä ratkaisu, sillä tavalla jokainen romaani on enemmän itsenäinen kokonaisuus kuin jos kerrattaisiin, mitä aiemmin on tapahtunut. Binchyn ystävät sen sijaan saavat mukavia yllätyksiä, kun tajuavat saavansa lisätietoa henkilögallerian jäsenten historiasta.

Sitä kansikuvaa, jollainen lukemassani ruotsinkielisessä kirjassa oli kirjan luin, ei muuten löytynyt netistä, siksi pelkkä teksti tällä kertaa!  Eri kielisissä laitoksissahan on luonnollisesti usein erilaiset kannet, samoin saattaa olla erilainen ulkoasu kova- ja pehmeäkantisissa versioissa tai jopa eri painoksissa. Outoa silti, ettei löytynyt. Kirjan nimi suomeksi on Punaisen höyhenen keittiö, WSOY, 2001.

Maeve Binchy: Den magiska källan ( 2007)

Aivan ehdoton! Sarja ihmiskohtaloita, tarinoita jotka kutoutuvat yhteen ja saavat oikeudenmukaisen lopputuloksen - kuuntelin tätä autossa työmatkoilla äänikirjana ja täytyy tunnustaa, että muutaman kerran jäin parkkipaikalle istumaan ja kuuntelemaan... en vaan raaskinut lähteä ja jättää tarinaa kesken! Maeve Binchyn tapa kuvata kyläyhteisöä vaan on niin vastustamaton!

Isossa osassa on paikallisen katolisen seurakunnan pappi, jonka on vaikea hyväksyä seurakuntalaistensa melkein taikauskoista kiinnostusta paikalliseen lähteeseen, jolla moni käy rukoilemassa pyhimystä ongelmissaan. Nyt kylän halki suunniteltu uusi ohikulkutie uhkaa vuosisataista lähteeltä avunhakemisen perinnettä. Kirjassa kuvataan eri ihmisten suhdetta tähän maagiseen paikkaan ja kuvataan heidän elämäänsä,  kuin tv-sarjassa eri henkilöiden näkökulmasta aina vuorollaan. 



Norstedts,

Cathy Kelly: Mehiläiskuningatar ( Gummerus, 2014)

Hesarissa oli tänään juttua ns. lukuromaanista. Tämä varmaankin on hyvin lähellä sitä, tosin melko keveällä asenteella...lukuromaani kun erään henkilön määritelmän mukaan on hiukan enemmän kuin kevyt romaani muttei kuitenkaan täyttä "taidekirjallisuuttakaan". Minua tässä kevyessä ( vaikkakin monisataasivuisessa!) kirjallisessa taideteoksessa viehätti ihmissuhdekuvauksen ohella erityisesti mehiläistenhoitoteema - jostain syystä olen jo vuosia ollut kiinnostunut mehiläisistä ja niiden hoidosta... Kepeän sisällökäs romaani Cathy Kellyn tyyliin, kaikille hänen kirjojensa ystäville taattua toteutusta!