Paimentyttö kuvaa elämää Topeliuksen perhepiirissä, Koivuniemen kartanossa Östersundomin mailla entisessä Sipoossa, nykyisessä Helsingissä. Kirja herättää paljon muistoja omasta lapsuudesta: Lukemisia lapsille - kirjoista, jotka äitini osti omille lapsilleni uutena painoksena; Välskärin kertomuksista, jotka olivat oman isäni lapsuudenkirjoja, pahvikantisina meille periytyneinä; Sylvian joululaulusta ja muista Topeliuksen kirjoittamista runoista, joiden synnystä kirjassa mainitaan. Ajankuvaus tuo tarkkuudessaan historian lähelle - jotenkin vaan teksi on minusta kuivakkaa...Ahkeroin kirjan kuitenkin loppuun suurella mielenkiinnolla, sillä minua kiinnosti se historiallinen kuvaus, joka perustuu selvästi tarkkaan ja perinpohjaiseen arkistotyöskentelyyn. Kiinnostava on myös fb-sivusto Syrjästäkatsojan tarinoita, joka kirjan kansiliepeessä mainitaan niille, jotka haluavat tutustua valokuviin ja lisälähteisiin. Myös lähdeluettelo antaa vinkkejä lisäperehtymiselle.
Vähän samaan tapaan kuin Kjell Westö, myös Kirsti Manninen luo historiaa nykypolven lukijoille eläväksi. Tässä tapauksessa on kyse maaseutuelämän ja köyhemmän väestönosan elämästä, joka vertautuu rikkaampien elämään heidän palvelusväkenään. Samalla luodaan henkilökuvaa Topeliuksen perheestä ja koko Suomen yhteisen satusedän viimeisistä vuosista, samoin kuin hänen perheenjäsentensä elämästä fennomaaniaatteen ja naisasia-aatteen nousevina vuosina.
Ehkä seuraavassa osassa Syrjästäkatsojan tarinaa siirrytään sitten kaupunkikuvaukseen - mainitaanhan kirjan lopussa koukuttavasti, että piikatyttö saa pian uuden pestin kaupungista, Sibeliuksen perheen lapsenhoitajana. Varmasti luen sen myös!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti