torstai 29. toukokuuta 2014

Laura Shane Cunningham: Ett hus på landet ( Wahlström & Widstrand, 2001)

On jotain erityisen kiinnostavaa lukea jonkun toisen ihmisen elämästä, varsinkin kun huomaa, että joku siinä hänen kokemuksessaan koskettaa myös omaa historiaa...

Kirja, jonka nimi on "Talo maalla", löytyi kierrätyshyllystä. Sen leimoista näkyy, että joku on ostanut sen Järnan kirjastosta Ruotsista, ehkö lomalukemiseksi, ottanut mukaan Suomeen ja nyt sen aika on taas lähteä kiertämään...

Laura on jo pienenä tyttönä kokenut äitinsä kanssa unelmaa maalla asumisesta. He ovat kierrelleet monia taloja katsomassa, mutta vasta myöhään aikuisuudessa Laura itse muuttaa maalle. Kirja kuvaa hänen elämäänsä pienestä tytöstä aina aikuisuuteen asti, kerronnassa tulee ilmi se juurettomuus, jota hän isättömänä, yksinhuoltajaäidin köyhänä lapsena tuntee; saan kuulla hänen nuoruusvuosistaan, avioiittovuosistaan, lapsenkaipuustaan, adoptio-ongelmmista, viimein avioerosta ja kuitenkin, ihmeellisestä kotiutumisesta maalta löytyneeseen vanhaan taloon, jonka historiasta löytyy ihmeellisiä yhtymäkohtia Lauran omaan elämään...kunhan hän ensin ne elää!

Historiaa, elämänkertaa, ajankuvaa 70-luvulta, maisemankuvaa mm.50-luvun Chicagosta että 80-luvun maaseutumiljööstö, monista paikoista ja vaiheista Lauran elämässä, muutoksesta, joka koko ajan tapahtuu sekä ihmisten elämässä että heidän ympäristöissään.

Laura on  kirjailija, jonka läsnäolo ja persoonallisuus kuultaa läpi eri elämänvaiheiden kuvauksessa - ja ihanasti jokainen luku kiertyy kokonaisuudeksi pienellä, mutta taidokkaalla lankojen yhteenvetämisellä. Sama olohuoneen takkatulen äären, kirjojen, neulomisen, kodikkuuden rauhallinen tunnelma välittyy hänen tavastaan pukea ajatuksensa kauniiksi muodoksi, joka ikäänkuin ikuistaa nämä tapahtumat sanojen muodostamaksi taideteoskokonaisuudeksi. Eteenpäin virtaava, eletty elämä, muuttuu muistelemisen ja ylöskirjaamisen myötä ikuiseksi, irralliseksi, irroitetuksi, ja sen voi jättää krijan muodossa lähtemään eteenpäin, erillisenä, omana todellisuutenaan.

En ikinä ole kuullutkaan hänestä kirjailijana - maamme ovat liian kaukana toisistaan - mutta tämän kirjan myötä hän tuntuu rakkaalta ja läheiseltä. Sitä kai tämäntyyppinen kirjallisuus parhaillaan onkin:  lämmön jakamista omasta elämästä kokemastaan toiselle.

Juuri tämän kirjan kansikuvaa ei netistä löytynyt, kylläkin englanninkielisen version isotekstisestä painoksesta - ruotsinkielisessä painoksessa kantena on valokuva maisemasta, jonka tunnistaa tekstin perusteella olevan näkymä Lauran kirjoituspöydän ikkunan ääreltä, se sama, jota hän katselee kirjoittaessaan.

( A place in the Country, Ulverscroft Nonfiction, 2001)

A Place in the Country (Ulverscroft Nonfiction)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti