Huumoria riittää, kun stereotyyppinen machomaailma käännetään päälaelleen, ja surkuhupaisan hauskat arjen sankarittaret palkkionmetsästystoimistosta pääsevät tositoimiin!
Kirja on jonkun blogistin mielestä viihdettä, mutta minusta ennenkaikkea viihdyttävää sellaista! Nautin mm. sukupuoliroolien keikauksesta: roistoa ottaa kiinni hento nainen, joka ei fyysisesti kykene samaan kuin mies, mutta täysin samalla asenteella on kuitenkin liikkeellä. Tuntuu, että Evanovich on tietoisesti ottanut humoristisen asenteen luodessaan näitä klisee-asetelmia, ainoastaana sillä erolla, että päähenkilöinä ovat äärimmilleen viedyt, karrikoidut tyypit. Mummo Mazur esimerkiksi, ja koko naapurusto, joka tuo tavallisen kotirouva-armeijan machotaistelujen ympäristöksi. Tai Valerie häähuumassaan, transvestiitti Sally hääsuunnittelijanaan. Sally on sitten myös loppukohtauksen myyttinen sankari, Rambo-hahmo, joka ryntää paikalle ja saa hyvisten vaakakupin taas nousuun.
Tuntuu, että kerta kerralta tarinat vain paranevat - voi tietysti johtua siitäkin, että olen alkanut tunnistaa ja ymmärtää Evanovichin tyyliä!
Jokaisessa kirjassa on se hurjan karsea, raaka kohtaus loppupuolella, joka kai kuuluu lajityypin kaavaan. Ja siitä selviän, kun ajattelen mielessäni koko ajan: tämä on vain kirjan tarinaa, tässä aina tulee tämä kauhea kohta, se kuitenkin aina tulee kuntoon ja Stephanie on aina lopulta voittajana maalissa...Onneksi koko muu osa kirjaa on silkkaa naurua ja nautintoa!
Hurjan hellyttävää on myös lukea mies-nais-parisuhteen kehittymistä, näin hiukan päähenkilöitä vanhempana ja (mahdollisesti) kokeneempana. Siinäkin on jännityksensä: mitenköhän Evanovich seuraavassa teoksessaan suhdetta vie eteenpäin?
Mielikuvitus on mahtava ase!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti