Kauan kesti tarttua tähän kirjaan, sen verran vaikealta tuntui uppoutua kuoleman läheisyyteen ja sairauden valtaan - ihan oikeasti, nimittäin!
Tämä kirja kuvaa, miltä tuntuu tietää kuolevansa, miltä tuntuu, kun sairaus etenee ja elää yhdessä muiden samaan kohtaloon tuomittujen kanssa, muiden yhteiskuntansa jäsenten unohtamana ja jopa kieltämänä: erään aatelista syntyperää olevan tytön perhe oli teeskennellyt, että tytär oli jo kuollut, ja hänet oli juhlavin menoin haudattu, vaikka hän oikeasti elikin täydellisesti hylättynä spitaalisairaalan eristettynä. Yleinen tapa tuohon aikaan, tuo nimellinen hautaaminen, vaikka olikin elossa, kuulemma.
Hirveän puhuttelevaa.
Tavallaan sairaiden yhteisö vertautuu moneen muuhunkin yhteisöön. "Tämä on nyt sinun perheesi, halusit tai et" kuten nuorelle tytölle alussa sanotaan. Hän joutuu sopeutumaan palvelijan rooliin, sillä ensin terveempänä hän joutuu palvelemaan sairaampia ja myöhemmin, sairauden edistyttyä, hän joutuu hyväksymään uuden roolinsa vastaanottajana, avun tarvitsijana. Karmaisevinta on juuri tuo kuoleman läheisyys, sairauden ällöttävyys, mutta varmaan eniten puhuttelee terveiden yhteisön täydellinen torjunta!
Kirjan alkupuheessa kerrotaan, että Norjassa viimeinen spitaalinen kuoli 1960-luvulla ja että sairaala on Bergenissä edelleen olemassa, nykyään täysin sellaisena kuin se on ollut, nykyään museona.
Pahinta on ajatella, etät spitaali tautina edelleen vaikuttaa maailmassa, ja moni on tänäkin päivänä samanlainen syrjitty, hylätty, halveksittu - ilman omaa syytään ulosheitetty, kohtalon oikusta, tai niinkuin tässä kirjassa uskotaan: Jumalan erityisen rakkauden johde, sillä hän sallii tämän kohtalon juuri näille ihmislle.
Käsittämätöntä uskoa.
Taidokas, hieno kirja! Vaatii kuitenkin lukijaltaan rohkeutta ja rehellisyyttä kohdata erilaisuutta ja hyväksyä kauheakin kohtalo.Edes romaanissa. Mikä ei ole kovin paljon pyydetty, ottaen huomioon, että moni joutuu kokemaan samaa todellisuudessa.
Kauneinta kirjassa on kuitenkin sen runollisuus. Siksi sen voi hyvin suositella luettavaksi. Vaikeista asioista huolimatta kauneus kannattelee ja luo vahvuutta kaiken heikkouden keskellekin.
Toivo elää, toivottomuudessakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti