Oman sukulaisen tuoreen (!) kuoleman takia kesti pitkään, ennen kuin uskalsin tarttua niin monen kehumaan kirjaan. Pelotti. Ei se rikos, vaan se vanhuus, ja kuoleman lohduttomuus. Ja paljon parjatun vanhusten huonon hoidon kuvaus...
Mutta rohkenin kuitenkin lukea.
Viime aikoina on ilmestynyt useampiakin vanhusteemaisia kirjoja, humoristisia sellaisia. Minnalla on hyvin omintakeinen huumori, joka sopinee monenikäisille - ohessa sitten tulee kommentoitua yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka todella tuntuvat tarua ihmeellisemmiltä, vaikka ihan totta ovatkin. Moni asia on tavalliselle sinisilmäiselle suomalaiselle niin vaikea uskoa, esim. että joku todella haluaisi hyväksikäyttää hädänalaista vanhusta! Mutta niin kai se on ollut jo aikojen alusta asti.
Moni luki Minna Lindgrenin kirjoituksia hänen isänsä sairasajoilta, joten odotukset ovat korkealla: kokemusta aihepiiristä on, ei nyt ihan omakohtaisesti, mutta läheisen hoitoa seuranneena kuitenkin.
Odotukset täyttyvät, jopa ylittyvät: totuutta paljastetaan fiktion varjolla enemmän kuin itse olisi ikinä osannut kuvitella! ja HUOM! kyseessähän on toki fiktio!!!! mutta lukija uskoo niin helposti, että tämä todella VOISI olla totta, mikä kai lienee osatarkoituskin.
Seuraava osa on jo valmiina, joten siksi tämä nyt sitten piti ihan välttämättä peloista huolimatta lukea. Kyllä uskaltaa suositella ainakin yli 26 vuotiaille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti