Danielle Steel sai jonkin tunnustuksen juuri äskettäin, ei nyt ihan ritariksi lyöty mutta jotain hienoa kuitenkin.
Kirjoittanut yli sata kirjaa, joista tähän mennessä suomennettu muistaakseni 47 kpl.
Ihmiskuvaus on lämmintä, ymmärtävääkin. Hahmot eivät ole tikku-ukkomaisia vaan tuntuvat kuitenkin aidoilta, tarinan viihdyttävyydestä huolimatta. Antavat toivoa: elämässä on vaikeuksia, mutta silti voi selvitä!
Tässä nimenomaisessa kirjassa päähenkilön elämään tulee sisältöä vanhan talon hankinnasta ja entisöinnistä. Käy ilmi, että taloon häneen sukuunsa liityvä ja sekin tuo hänen ja koko sukupolviketjun elämään ihanaa sisältöä.
Kirjoitustyylissä ärsyttääainoastaan jatkuva toisto: asioita kerrotaan udelleen ja uudelleen, vaikka sama tieto kerrottiin juuri vähän aikaa sitten - ei vaan yhden kerran, vaan jopa kolme kertaa.
Ehkä näin tehdään iäkkäämpien lukijoiden takia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti