maanantai 13. tammikuuta 2014

Fred Vargas. Ei takkaa, ei tupaa ( Gummerus Kustannus, 2003)

Piipahdus Ranskaan ja Pariisiin, melko originellissa seurassa tosin, on luvassa tämän kirjan parissa!

Fred Vargas on suosikkikirjailijoitani -hänen tekstinsä on kaunista, sisällyksekästä, sen lisäksi että tarina etenee ja on miellyttävästi luettavissa.

Hän kuvailee, ja osaa kuvailla, ja vie tapahtumia mielenkiintoisesti eteenpäin, miesnäkökulmasta. Kirjailija on kyllä nainen, mutta päähenkilöt miehiä..., eikä hänellä tunnu olevan erityistä agendaa jota toisi kertomuksensa sivussa lukijalle. Ei siis tendenssikirjallisuutta, vaan ihan itseään kirjallisuutta. Mutta toki dekkarisellaista, sillä aina on joku rikos jota klassiseen tapaan ei olisi pakko alkaa selvittää, mutta eihän kukaan omalle luonnolleen mitään voi...


Mä luin kovakantisena, mutta ei löytynyt kun pokkariversion kuva.

Loistava kirja, kuitenkin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti