Maria Vaara: Annansilmät (Gummerus, 1977)

Sain arvokkaan vinkin entiseltä mielisairaanhoitajalta, kun juttelimme Sari-Anna Vaaran esikoisteoksesta Huomenkellotyttö ( Like, 2013) - siinä tytär kuvaa lapsuuttaan mielisaurauden varjostamassa kodissa -hän kertoi, että samasta ajasta kertoo äiti kirjassaan Annansilmät.  Näkökulma on siinäkin lapsen, tyttären, ja monia samojakin tapahtumia kuvataan molemmissa kirjoissa. Nuortenkirjana Annansilmät on tarkka kuvaus siitä, miten vastuu painaa lapsia kun perheen huoltaja sairastaa skitsofreniaa. Vaikka kirjoittaja on itse sairautta läpielänyt äiti, on kuvaus todella uskottava ja aidontuntuinen. Mieleen tulee myös oma lapsuudenaikainen lempikirjani Pieni talo preerialla -sarja, jonka Laura Ingalls  Wilder kirjoitti kuvatakseen mennyttä aikaa tulevien sukupolvien lapsille: myös Annansilmissä on tarkkaa kuvausta perheen arjesta, ruoanlaitosta, saunan lämmityksestä, lopuksi sitten muutosta keskuslämmitystaloon ja helpompiin olosuhteisiin. Erityiseksi kirjan tekee kuvaus mielisairaalasta ja sairaudesta, sellaista harvoin kuvataan ainakaan suomalaisissa nuortenkirjoissa, vaikka monessa perheessä nämä asiat ovatkin arkitodellisuuutta, sosiaalityöntekijöineen ja taloudellisine ongelmineen.