Kirjailija oli minulle tuntematon, mutta kun sitten löysin suomenkielisen uusintapainoksen vuodelta 2008, päätin lainata sen iltalukemiseksi.
Huumori muistuttaa hiukan Wodehousea, mutta teksti on rauhallisempaa eivätkä tilanteet kehity niin kaoottisiksi eikä kirjalla ole samantapaista, kehittyvää ja huipentuvaa rakennetta. Pikemminkin kyseessä on mietteitä ja havaintoja, humorististen tilannekuvailujen lomassa.
Vaikka kirja on kirjoitettu 1900 -luvun taitteessa, se ei tunnu kovin vanhentuneelta, sillä päähenkilöiden, kolmen miehen, ystävyysuhde ja jutustelu tuntuvat ajattomilta. Korkeintaan tietyt maantieteelliset kuvaukset saavat ymmärtämään, että kyseessä on vanha, siis tunnelmaltaan pittoreski, teksti, jonka sanailussa on helppo irrottautua arjen velvollisuuksista. Kuten päähenkilöt kirjassa tekevätkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti